Mä mistä alkaisin...

Ensinnäkin tää postaus tulee iliman ( kyllä, iliman :) ) kuvia koska en tiedä missä kamera on. Sorke. Ettin sen huomenna ja kuvaan sitten.

Kiitos Mirrille kortista ja paketista. Rosa Bandet on tärkeän asian puolella, kai tässä jokainen toivoo että tuo rintasyöpä olisi häviävä luonnonvara. Heidän "tuotteensa" on tosi kauniita ja pitkälle mietittyjä, tykkään niistä ja olen joitakin juttuja hankkinut itsekin. Mirri lähetti mulle kännykorun ja avaimenperän. Kiitos.

Tänään eteisen lattialla oli pakettikortti ja Sukkaa pukkaa, ja muutakin -Tarja on lähettänyt mulle paketin ! Kiitos Tarja !!! Haen sen paketin huomenna postista, tänään posti oli jo kiinni kun pääsin töistä. Tyhmä työ   :( Mutta hyvää kannattaa odottaa ja on muutenkin kiva hakea se huomenna kun on muutenkin kiva päivä.

Viimeisen työpäivän kunniaksi leivoin tänään riidellen niin vatkurin kuin uuninkin kanssa porkkanakakun töihin vietäväksi. Suoraan sanottuna siitä tuli hemmetin ruma :D Ostin siihen koristeeksi pieniä porkkanoita, mutta mun on huomenna haettava siihen myös mantelirouhetta. Päällyskin on hiukan liian tomusokerinen. Voi olla etten vie sitä sinne ollenkaan vaan ostan kaupasta jotain. Jälkiviisaana mietin miksen tökännyt sitä taikinaa muffinsivuokiin, oisin päässy helpommalla. Olokoon.

Valvon tässä kun en saa nukuttua. Mira tekstas tuossa ennen puoltayötä että on nyt sitten synnytyssalissa. Mua tietysti jännittää et kumpaa sukupuolta tää hedelmäkulhotyyppi on. Pääseekö huomenna kaiken muun kivan lisäksi kattoon vauvaakin...

Olen lorvinut tässä Facebookissa ja löpissy turkkilaisen pojanklopin kanssa iskender-kebabista :D Maailma on pieni. Ja sitten kemiasta (oikeasta, ei ihmistenvälisestä) ja muusta, mikäs siinä.

Olin myös saanut kutsun Ravelryyn ja kävin sielläkin rääpimässä hiukan. Olen siellä ihan omalla nimelläni. En oikein tarkemmin jaksanut keskittyä, vähän haahuilin ja kirjoitin jotain löpinää itestäni wit lausi inglis.

En löytänyt sitä tikkuaskia joten tein Sarille uuden. Otin kuvan niin askista kuin sisällöstä ja se näkyy sitten 2.joulukuuta täällä kun se on aukaistu. Aski on simppeli ja jouluinen, sisältö vähemmän jouluinen. Kauheen vaikeeta oli keksiä tarpeeksi pientä.

Mun oma joulukalenteri on naputeltu koneelle jo muistiin ja kuvatkin melkein kaikki otettu. Sorvaan sen kanssa vielä huomenna ja sittenhän se alkaakin jo pyöriä. Se ei ole mitään erikoista,mutta kunhan jotain liima-leikkaa.

Olen siivonnut edelleen tätä kämppää ja saanut raivarin vaatekaapin kanssa noin miljoonasti. Sinne ei mahdu mitään. Minne mä laitan petivaatteet. Leikkaan kohta ne matonkuteiksi kaikki. Otin kuvat niistä huivi-kaulaliina- ja ties mistä kokoelmista ja nekin on kamerassa hyvässä tallessa.

Mua väsyttää muttei nukuta.

Mun piti noista kommenteistakin jotain...hetkinen... Niin joo, Hannaliini, se Revontulihuivi ei ollut vaikea neuloa. Ohje on selkeä ja muutenkin jää mallikerrat hyvin muistiin. Olen aloittanut sitä valkoistakin jo pikkuisen, mutta ei se edisty niin kuin tuo punainen kun teen samalla noita muitakin. Tällä kertaa osaan jopa ilman reikiä :) Ja voin sanoa että en todellakaan normaalisti neulo noin nopeasti, nyt vaan oli vaihde päällä. Olettehan te huomanneet että eipä täällä valmiita käsitöitä ole viime päivinä ( sitten viime kevään oikeestaan) juuri näkynyt. Mutta nyt siis on aikaa siihenkin.

Äiti soitti alkuviikosta että isästä oli tullut nyt paperit ja se oli sydäninfarkti sittenkin. Vaikka aluksi epäilivät että aivoinfarkti. Ja oli sitten jotain muutakin löytynyt, mutta käsittääkseni sellaista iän ja sokerihomman mukanaan tuomaa. Ei mitään syöpää tai sellaista kuitenkaan mikä olisi kuoleman aiheuttanut, muuten kuin tuo sydän. On hyvä tietää tämmösetkin asiat, ettei tarvitse koko ajan miettiä että olisiko jotain voitu tehdä.

Nyt yritän saada unenpäästä kiinni ja huomenna mulla onkin minuuttiaikataulu aamulla ja pari tuntia vielä töistä kotiutumisen jälkeen. Voi olla että kuvallista materiaalia on luvassa vasta lauantaina, katon nyt miten huomenna tuota aikaa jää.

Hyvää yötä.