Syksy on ollu hirveen kiireinen ja nyt tällä viikolla hieman kipeäkin. Pää ja massu on ollu kipeet sunnuntaista lähtien ja tällä ei oo mitään tekemistä raikulielämän kanssa jota on tullu vietettyä...en tiedä, lenssua varmaan, tuskin sen kummenpaa.
Hmmm...Nina isineen kävi ja sain ihania tuliaisia Ruotsista, kiitos Astalle ja muillekin :) Viiniä, namia, kaksi paitaa, villatakin, Hello Kitty -lehden ( !!!!!!!! :D ), hauskan possuklemmarin, Nipsumukin ...Kuviin löytyi helposti vain muki
Lähetin Ruotsiin paketteja mutta kaikki oli ostotavaraa paitsi tää Ninalle tikuttamani syrän
ja sitten matkin Liisan ideaa ja virkkasin Ninalle ja Astalle heijastimet
Kävin Siivikkalassa kattomas Janella ja Mikalla koiruuksia, kokkerin ja kultsikan pentuja oli tuhansittain...melkeen :)
Ihastuin pikkaseen mustaan kokkeriin Marttaan joka oli saanut uuden kodin Oulusta...epälierua :( Mutta oli nää muutkin tietysti aivan ihania <3
Tässä tää sininen villis jonka neuloin alkuvuodesta joskus. Näin tän Jaredin suunnitteleman paidan hänen Brooklyn Tweed blogissa ja musta se oli kauheen tylsä. Sitten se oli IK:ssa viime syksynä ja ei hetkauttanu..Sitten yksi päivä vaan katoin et jaa...no kokeillaan. Sitten se olikin valmis mutta päättelemättä koko kevään ja kesän, kunnes otin ja päättelin. Ja olen kiitollinen että on syksy ja kylymä että saan pitää sitä, se on tosi mukava päällä ja ei ollenkaan tylsä! Lanka on pätkävärjättyä 7 Veikkaa ja musta se sopi ihan hyvin tähän, ja kaksi kertaa mulautettuani sen nyt pesukoneessa se tuntuu huopuneen pikkasen ja on vielä parempi kun ennen. Joskus näinkin. Pitää ehkä selata ja neuloa kaikki ne ei-kiinnostavat mallit, jos niiden kanssa tapahtus jotain vastaavaa.
Ei tartte kattoo mun myrtsiä nakkua eikä huomioida sitä että kamera oli hiukan väsyny :)
Jos olen rakastunut edelleen siihen farkkutakkiini ja turkkiini niin tää fake biker on kolmas lempitakki. Harmaa Vironvillahuivi pääsee kaveriksi jos on oikein kylymä
Ja kun ei oo NIIN kylmä niin sitten harmaata Rustikaa
Miina ja Mari kävi kylässä ja sain hienoja kissapiirustuksia ja toffeeta ja Reetta ;) lahjoi Miinaa puuhkalla
Äiti on kanssa tikuttanu noita puuhkia ja kun oon metästäny pörrölankoja edulliseen hintaan niin samalla sitä tarjoustavaraa on tarttunu omiin tarpeisiinkin. Halpa Hallista löytyi alle kahden euron rumaa vihree-keltasta lankaa jota kuitenkin otin ja tikutin kolmessa illassa itelle huivin ihan sileetä vaan
Se on siis kolmio joka alotettu niskasta. Ei se valmiina niin rumaa ollukaan, oikein hyvä tämmöseen syksyseen maastoon.
Itelle on puikoilla harmaa paita ja kaksi punasta paitaa, kaikki jo voiton puolella. Lahjukset saan postiin toivottavasti lokakuun aikana, anteeksi ihan oikeesti että mä edelleenkin olen tämmönen...
Töissä oon ollu, en ihan joka päivä mutta kuitenkin ihan tarpeeksi, oikein mukavissa paikoissa onneksi. Elokuvia oon katellu paljon ; Juno, Venus, Orpokoti, National Treasure 2, 1408, The Flock, Rakkauden kahvila...nää nyt ainakin muistan. Junoa voin suositella lämpösesti. Ulkona oon ollu syömässä ja suosittelen Zarilloa, ihan tautisen hyvää ja halpaa meksikolaista ja annokset on ihan rekkamieskokoa. Speakeasy oli vähän liian lihavoittonen menultaan mutta muuten oikein kiva ja New York on ihan jees...Olikohan muuta normaalista poikkeavaa tapahtumaa...ei kai.
Syksy on tuntunu aika väsyttävältä ja vähän niin että mikään ei kiinnosta ...ei mikään. Kirjastossa kävin tänään ja sepesin kirjoja edestakasin kun ei mikään houkutellu. Kaupassa pyörittelin uutta Remestä käsissäni mutta sekin jotenkin...plaah. Kotona oon siivoillu ja järjestelly, neulominen on alkanu taas onneksi innostaan ja tilasin lomarahoilla muutaman neulomiskirjan joiden pitäs tulla huomenna että saan uutta inspistä. Uuden tukankin leikkautin mieltä piristään. On vähän sellanen rauhaton olo ja sellanen että tahtos nyt jotain muuta...kouluun tai sen muunlaisen työn. Tai sen koiranpennun tai vaikka miehen rapsutettavaksi :) Onneksi kuitenkin en tunne olevani masentunut vaan enemmänkin odottavalla kannalla.
Isän kuolemastakin on jo yli vuosi. Sekin tietysti varsinkin syyskussa mietitytti...vaikka eihän tässä päivää ole mennyt niin etten isää olisi miettinyt. Ikävä on. Surukin vielä on, mutta ei enää alkuaikojen järkytystä. Ja sen olen huomannut että kun ennen mietin aina isän kuolemaan liittyviä asioita niin nyt enemmän mielessä on ne elämään liittyvät muistot. Gone but never forgotten.
Kissa-asiaa, niin Roope ja Reetta täytti 6 vuotta 17.9., onnea <3
Tässä synttäripäivän apetta sulattelemassa...ja kyllä, mä heitän kaikki kamat sängynpäälle no matter what :)
Nyt taidan kaivella toast-raudan ja tehdä itelle nam-nam leipää ja sitten blogikierrokselle, josko jaksais naputella kommenttejakin eikä vaan lurkkia nurkissa kadehtimassa :D
Hei !
Kommentit