Jostain syystä maanantai on aina ikävä päivä, oli sitten töissä eli ei. Luulis et näin enimmäkseen oloneuvoksella olevalla ois ihan sama mikä päivä on, mutta ei se olekaan niin. Viikonloppu on viikonloppu, perjantai on kiva päivä, maanantait on inhoja.
Joulukortit on kuorissa, pari osoitetta kadoksissa. Kylppärissäkin on valo...sähkönainen Liisa P, se vika oli ihan vaan putkessa eikä siinä mötikässä :) Neuloin peukkuja tumppuihin, kokkasin ( haa, kokkasin tosiaan :D Heitin uuniin uuniperunoita ja niiden soosina oli kaupan valmista sienisalaattia ), ompelin hakaneuloja kiinni jäniksenpäihin ... Selasin lisää vanhoja Novitoita, ahristuin hiukan tarjonnan laajuudesta ja söin niitä ihania jouluomenoita jotka nyt on saapunu kauppoihin.
Olin kirjakaupassa harhailemassa. Sinne tuli joku rehti iäkkäämpi maalaistalonisäntä. Tai ainakin kovasti sen tyylinen oli vaatetus ja tyyli muutenkin. Puhui selvästi ja kuuluvasti, tervehti jokaisen myyjän mitä vastaan tuli ja muutaman asiakkaankin. Sitten kaivo taskustaan luultavasti lahjalistan tai nimilistan en-minä-tiedä ja kiersi hyllyjä ja keräs kirjoja koppaan. Varmaan yli kymmenkunta kirjaa, lastenkirjoja ja romaaneja ainakin. Kassalla pyysi paketoimaan ja kirjotti samantien jokaisen paketin päälle. Olin siinä viereisellä kassalla ja huomasin et yhdessä paketissa luki " Hyvää joulua Annalle toivoo mummu ja vaari ". Musta se oli jotenkin herttaista, vaari lähtenyt jouluostoksille kaupunkiin asti, ja kaikille miettinyt lahjat. Vartin täsmäisku ja joululahja-asiat oli reilassa. Mietin kotio kävellessä että oliko mummu kotona mahdollisesti neulomassa Annalle ja muille sukkia tai tumppuja.
Tämmöset ihan arkipäiväset asiat ja tapahtumat jää aina mun mieleen. Vieraiden ihmisten tekemiset tai asiat mistä ne puhuu jos niiden kanssa pääsee sanalle. Perjantaina kun olin Kiovanpuistossa yksi vähän vanhempi nainen tuli vastaan haalaripukuisen koiran kanssa, sanoi mulle " Hei, olitko jouluostoksilla ? Ne onkin hyvä tehdä ajoissa eikä pari päivää ennen joulua. Mäkin yleensä teen jouluostokset ajoissa, jo kesällä ostan jos nään jotain sopivaa. Mulla on keittiönkaapissa siinä kaapissa missä oli ennen tiskikone niin sellanen laatikko mihin kerään. Nyt mulla on ollu tää tyttären koira kolme viikkoa hoidossa niin pääsen vasta ensi viikolla ostaan ne mitä vielä puuttuu...jne " :) Mä sitten kuuntelin ja rapsuttelin sitä hirmu nättiä siroa koiraa ja juteltiin siinä hetki, toivotettiin joulut ja kaikki.
Antoisaa aina toisten ihmisten kohtaaminen. Kiireessä jäisi monesta tämmösestä hetkestä paitsi. Sekin käsitys että suomalaiset ois tuppisuita on ihan perätön, ei varmasti ole. Ei ainakaan minun kokemukseni mukaan. Tietysti on ujoja ja arkoja, mutta noin niinku ylipäätään. Ainahan siinä tietysti pienen riskin ottaa kun alkaa tuntemattomalle jutteleen. Eläinkaupassa torstaina kun se hiiri oli selällään juomassa ja musta se näytti hauskalle niin siinä mun lähellä seiso joku nuoripari, parikymppisiä. Ne katteli kania ja se tyttö sitä sit ihasteli et voi kun söpö jne niin mä sanoin et hei kattokaa tota hiirtä ja sit yhdessä naurettiin ja söpöiltiin sitä. Mutta oishan sekin ollu mahdollista että ne ois kattonu mua hiukan hitaasti ja paenneet paikalta :D
Mä pyysin eilen vai toissapäivänä sitä lunta tai aurinkoo ja lunta oli tullu hiukan viime yönä :) Nyt mä siis toivon kuukausipalkkatyötä, Pariisinasuntoa ja sitä että heppu olis tänään online Skypessä. Yksi kolmesta riittää ;)
Neuloin eilen kissan. Voin näyttää sen koska se kelle se menee ei lue tätä ja tuskin muutenkaan arvaa :)
- Leikitäänkö ?!?
- Ei varmaan leikitä. Mee pois siitä häiritsemästä.
- No ei väkisin, mää oisin kyllä tietäny kivan leikin.
- Mä haluan söpöillä näissä kuvissa ihan itte.
Pitäs mennä kiertään kirppareita ja ostella niitä pitsiliinoja ja -verhoja sitä Strömsön päiväpeittoa varten ( vink vink sisko ! :) ). Itelläkin on jossain kätköissä pieniä ittevärkättyjä pitsiliinoja, nekin vois käyttää siihen. Eilinen Strömsön jakso oli kiva paitsi mä en täysin vakuuttunu niistä glögin kanssa tarjottavista hiukopaloista. Mutta koristeet oli ihanat. Mä jotenkin tykkään siitä floristista ja sen tekemistä jutuista, sillä on järkyn hyviä ideoita aina, niin nytkin. Mä selaan Strömsön kirjaa varmaan pari kertaa kuussa ja se on niin inspirerande aina.
Nyt inspiroidun lankojen päättelyyn telkan ääressä. Toivottavasti illan elokuva ei ole liian pelottava.
Nähdään !
Kommentit