...on vielä hieman vaiheessa. Nyt teen näitä Siran ponchon neliöitä. Tulee aika maksimaalisia kun on paksu lanka, yhteen ponchoon menee 6 palaa ja sit pitää muutamia kerroksia virkata.

Valkosta ja vaaleenpunasta siinä, ihania kuvia tulee näin iltapimeellä. Kiva vaihteeksi virkata, kun on ollu puikot enemmän käsissä...

Edellisen kommentit.

Hiipi.  Siis tarkotit että unensieppaajat ei ole suomalainen perinteinen käsityömalli.  Koska onhan se suomalaista käsityötä jos minä sen teen. Ymmärsin kyllä mitä tarkotat. Ei se olekaan, inkkarit on keksineet unensieppaajat, tiiän kyllä.  Se sitten, että ilahtuisko meksikolaiset ehkä enemmän sellasesta perinteisestä suomalaisesta käsityöstä,  jää  pimentoon, en meinaa kysellä paketin lähetettyäni että oisitteko tykänneet esimerkiksi käsinveistetystä päreestä tai purkillisesta tervaa enemmän. Luulen et heitä ilahduttaa se että ylipäätään olen tehnyt jotain ite ja heitä varten, kuin se että se juttu ois nimenomaan suomalainen.  Mä ajattelin tehdä jotain mikä musta on kiva tehdä ja minkä aattelin heitä ilahduttavan, voin kyllä sanoa että en hetkeekään miettinyt mitään suomalaisuutta tässä, vaan itseeni. Ja toisekseen, olen mä enemmän unensieppaaja kuin kattopäre sielultani, mitenkään päreitä väheksymättä ;) 

Anonyymi, kiitos ! Mä tykkään kanssa että ne on melko kivoja. Mun makkarin katossa roikkuu valkonen iso sieppaaja.

Ja sitten et miten saa kavereita, miten mä heihin tutustuin...Joku on kysynyt kaveriasiaa ennenkin, muistelen, mut sillon oli ihan netin ulkopuolella tapahtuvasta ystävystymisestä ( voi herranen aika kuulostaa kankeelta nyt :) ) kyse. No Face sitten...No, esimerkiksi näin on käynyt et oon liittynyt vaikka Rammsteinin ryhmään siellä. Ja sitten osallistunut siellä sivulla tapahtuvaan keskusteluun, ja sit alkanut keskusteleen siel jonkun kanssa enemmän tästä musiikista. Sit on alettu jutteleen muustakin, ja lähetelty meilejä jne, juteltu Skypessäkin...kaikkee tämmöstä. On tultu hyvin juttuun ja ystävystytty. Koska kyllä mä kutsun sitä ystävyydeksi vaikka en ole koskaan livenä tavannutkaan, ei siihen sitä tarvita.

Olen saanut myös  ystävän yhden keskustelufoorumin kautta. Ihan pienestä aiheesta se lähti, nyt kirjotellaan kilometrimeilejä ja tiedetään tosi paljon toistemme asioita. Ensi kuussa nähdään ekan kerran livenä.

En tiedä, olen tosi avoin, ehkä liiankin, ja päästän toisen lähelle hyvin nopeesti, mun on helppo tutustua ja ystävystyä. Ei se katso ikää eikä sukupuolta. Mun on välillä hirveen ikävä entistä työkaveriani joka on reilusti yli 60 vee nainen. Me puhuttiin kokkailun lomassa kaikki asiat, se oli aivan mahtavaa. Kannattaa olla ennakkoluuloton, avata suunsa ja uskaltaa. Mä muutin Peltsulle puolisen vuotta sitten, tunsin vain kaksi työkaveriani täältä. Mä tiedän nyt varmaan 15 koiraa nimeltä ja niiden ulkoiluttajat myös, ja aina vaihdetaan pari sanaa kun tullaan vastakkain. Eihän se ole mitään ystävyyttä, mutta sellasta sosiaalista kanssakäymistä. Mutta ikinä ei tiedä millaseksi se kehittyy. Jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus :)

Joten mene sinne Faceen ja laita nokkas kaikkiin ryhmiin mitkä kiinnostaa, ja osallistu juttuihin ja keskusteluun, ihan varmasti sieltä löytyy hyviä tyyppejä :)

Hannaliini, no kyllä ihan suomalaisen passin alla tässä väkerretään :)

Töissä oli ihan huippuilta, kivoja asiakkaita ja sain suljettua tuvan varttia nopeemmin kuin piti, ehdin alakertaan pizzalle ja colalle ennen kuin kävelin kotiin. Siel oli kiva ilma, vettä ripotteli, pimeetä, lehtiä maassa, ei kylmä...syksy. Ihan mahtia! Ja koska on syksy, niin kohta on Kädentaitomessutkin Pirkkahallissa. Jätin vapaapäiväpyynnön töihin sunnuntaille, että pääsen Minnaa treffaamaan ja hankkimaan matin kukkaroon. Viime vuonna menikin messut sivusuun, kun olin töis joka päivä. Kattelin blogistani aikasempia messuostoksiani, ihan rupes kuumottaan kun mietin keitä kaikkia myyjiä siellä on...ainakin jotain kivaa kissakangasta haluan.

Ja glitteripuikot!