Jotkut elokuvat voi katsoa sata kertaa. Kuolleitten runoilijoiden seura on yksi sellainen, varsinkin se loppukohtaus on niin...voi että.

Eilen sai todeta että ei kahta ilman kolmatta. Kolmaskin työtarjous illalla kuuden jälkeen. Pikkusen ketuttaa siinä mielessä että helvettiäkös ( o-ou, mut nyt on sanottava) nyt soittelevat kun töitä jo on, oisivat soittaneet vaikka tammikuussa. Ja sekin ketuttaa et väistämättä tulee mieleen et jos nää tarjoukset olis esitetty hieman aikasemmin ja oisin voinu valita niistä, niin oisinko ottanut tämän mihkä eka pääsin. Ei osaa sanoa. Mutta näin on näreet nyt. Jos en viihdy, niin alan katteleen sitten uudestaan. Ja olen satavarma et sit kun vaihtasin työtä (siis jos ja kun) niin en varmasti pääse mihinkään. Life is a bitch, then you die. Mulla aina vastustaa, tää on niin tyypillistä juuri mulle. En jaksa ajatella.

Teho-osasto alkaa kohta joten bloggaan suht lyhyesti. Olen neulonut tätä, koska se on nyt kivointa kun ei tarvi mitään ohjeita

Siinä hän etenee...katon nyt kuinka korkeen haluan siitä keskeltä takaa, ei mitään hajua. Kaippa sen sit huomaa kun alkaa riittää.

Mulla on joulu !

Just kidding! Se on mun yölamppu...Bauhausista ostettu pätkä joka on varastohyllyssä...hyvin valasee ja nätti, minusta ainakin. Jos joskus saan sellasen ihanan Nalle Puh -lampun niin sit vaihdan. Tietysti mulla pitää olla yöpöytäkin siinä vaiheessa...

Hain uudet veroprosentit ja siivosin, eilen kokattu suklaakakku kelpas hyvin...Mitäs muuta, no huomenna mennään aikuiskoulutuskeskukseen, lähden mukaan vaikka talo on tuttu. Ei kai kummempia.

Viskaan tuohon loppuun vähän KRS:n loppukaneetteja ja toivottelen hyviä torstai-illan jatkoja teitille :)

Todd : Mr. Keating! They made everybody sign it. 
Mr Nolan : Quiet, Mr. Anderson. 
Todd : You gotta believe me. It's true. 
Keating : I do believe you, Todd. 
Mr Nolan : Leave, Mr. Keating.    
Todd : But it wasn't his fault! 
Mr Nolan : Sit down, Mr. Anderson! One more outburst from you or anyone else, and you're out of this school! Leave, Mr. Keating. I said leave, Mr. Keating.

Keating slowly turns and heads to the door. As he opens it, Todd, stands upon his desk and turns to Keating.

Todd : O Captain! My Captain! 
Mr Nolan : Sit down, Mr. Anderson!
Mr Nolan : Do you hear me? Sit down! Sit down! This is your final warning, Anderson. How dare you? Do you hear me?

After a moment of indecision, Knox climbs up onto his desk.

Knox : O Captain! My Captain! 
Mr Nolan : Mr. Overstreet, I warn you! Sit down!

Pitts climbs up onto his desk, followed by several others, including Meeks.

Mr Nolan : Sit down! Sit down. All of you. I want you seated. Sit down. Leave, Mr. Keating.

More students stand on their desks until half the class is standing.

Mr Nolan : All of you, down. I want you seated. Do you hear me? Sit down!

Keating stands in the doorway, staring up at the boys in wonder. A smile comes to his face.

Keating : Thank you, boys. Thank you.