Suuri kiitos empatiasta, niin kommenttiloorassa kuin meililaatikossa. En ole ihan vielä jaksanut kirjoittaa kaikille takaisin, mutta tulen sen tekemään. On lohdullista lukea, että vaikka moni on läheisensä menettänyt, niin elämä jatkuu kuitenkin. Niin kutsuttu normaali elämäkin varmasti joskus palaa takaisin, ei koskaan enää samanlaisena kuin ennen, mutta omana itsenään. Ei kuitenkaan vielä, vasta sitten, kun sen aika on. 

Menin töihin maanantaina. Osanottojen jälkeen porukka oli hiukan "varpaillaan" ja mulla oli melko rauhallinen päivä. Mutta nyt tiistaina ja keskiviikkona on arki palannut sielläkin ja on mua taas kouluutettu minkä on ehditty. Kyllä mun on lähdettävä sieltä huitsin nevadaan, tai saan burn outin. Päivin kanssa olin eilen työparina, ja häneltä oli isä kuollut vuosi sitten syöpään, eikä hän ollut iskää kuin muutaman vuoden vanhempi. Puhuttiin ja niiskuteltiin siinä molemmat työn lomassa. Vaikka on vaikea puhua, niin se puhuminen kuitenkin helpottaa. Seuraava työpäivä on tiistaina, koska olen nyt hautajaisten ja muistotilaisuuden vuoksi kotopuolessa. Muistotilaisuus on meillä kotona, ja on sitä järjestelemistä riittämiin.Toivoin omasta kimpustani vihreä-valkoista, ja valitsin lyhyen muistolauseen, tuskin pystyn sitäkään ääneen sanomaan kun sen aika on. Mielessä kuitenkin.

Toin kotoa pöytäliinoja tänne pesutuvan mankeliin, niin ei tarvitse silittää. Täällä on sähkömankeli, sekä sellainen vanhanaikainen valtava kone, Peko-mankeli. Ja koska mulla ei ollu muutakaan, opettelin mankeloimaan sillä valtavalla masiinalla. Pöytäliina käärittiin puukapulan ympärille, ja laitettiin sellaselle pöydälle. Sitten siihen laskeutu sellanen kannentapanen, joka pyöritti sitä kapulaa pöytää vasten. Kone oli vähän kärttyinen, joten välillä kirosin sitä tarmokkaasti ja seuraavassa hetkessä kyynelehdin kun mietin mitä varten ylipäätään olin siellä mankeloimassa :( Ei niistä nyt aivan sileitä tullut, jäi sellasia vekkejä joihinkin kohtiin. Mutta kohtuuhyviä. Voisin mankeloida useamminkin, se oli ihan helppoa, lakanoita tai jotain.

 934504.jpg

Rasmus-uutisia, siitä meinasi tulla torstai-perjantai välisenä yönä raato. Se inhos sitä kauluria, ja yritti raapia sitä pois koko ajan. Yöllä kahden maissa television takaa kuului melkonen melskaus ja nousin ylös, Riitta heräs kanssa ja sanoin että laita valot päälle. Rasmus oli tunkenut vasemman etutassunsa kaulurin läpi, ja korisi siis kuristumaisillaan kieli ulkona. Yritin vetää tassun takasin, en saanut. Sitten aukaisin pannan ja kauluri irtosi, ja Rasmus syöksyi sängynalle. Tätä kaikkea taustoitti mun paniikki "se kuolee !" ja Riitta yritti pitää mut rauhallisena. Voi hyvä luoja sentään jos en olisi ollut kotona, kuristunut se raasu olisi. Nyt kyttään ettei se revi laastaria massusta irti. Kyllä se vähän jo repsottaa, mutta kissa on täydessä terässä joten kaippa tuo hyvin paranee.Murheenkryyni <3

Kotopuolessa neuloin sitä aquanväristä huivia. Se olisi jo valmis, jos olisin muistanut ottaa sen Tampereelle mukaan. En tietenkään. Olen siis neulonut lisää tilkkuja

 934506.jpg

Niitä on nyt 14 kpl. Joskus keväällä lupasin neuloa tänä vuonna hyväntekeväisyyteen yhden Vaakapeiton, tästä se ei kuitenkaan tule, vaan pastellisävyistä, vauvalle kun meneekin. Pitäsi ostaa siihen langat. Mietin jos vaikka ihanan pehmoisesta Palmasta tekisin, siinä olis kivat värit. Pitää tutkia onko langalle mitään määrittelyä tuolla Vaakan sivuilla.

Tänään tuli Amerikoista asti kirjekuori, jossa oli Vogue Knitting spring/summer 2007. Ei silläkään firmalla mitään tolkkua ole. Jos on jo seuraava numero postitettu, niin turha sitä on aikaisemmin ilmestyneitä enää postittaa. Mähän ostin tuon jo irtomyynnistä. Muoriska oli siitä silloin kiinnostunut, ja jätinkin kommenttia että duppel olisi nyt saamaksissa jos on kiinnostusta vielä. Mulle on siis nyt tullut 2/4 numeroa, ja tilasin noin vuosi sitten. Ämerigan ihmemaa, ja pee...

Joku jätti joskus kommenttia ,Satuko?, että jokin käsityö on kesken kun ei saa kaupasta Rustikaa...Yritin ettiä tuota kommenttia, mutta en enää löytänyt. Enivei, "Satu", jos vielä tarttet niin mun lähikaupassa sitä on, voin välittää. Ja mistä mä niin tiiän, niin tuli pyörähdettyä siellä lankaosastolla, vähän viimetingassa tuli idea ja sitähän pitää toteuttaa kun inspiraatio näin vaatii. Mitä se vaatii, niin punavalkoista ja se on vielä salaisuus, ensi viikolla voin jo paljastaa. Simppeli, mutta ihan kiva minusta näin kokonaisuutena.

Mun pitäisi vaihtaa lököpöksyt jalkaan ja t-paita päälle ja siivota tämä kämppä ja vähän hioa Mikalta ja Janelta adoptoitua pöytää. Siitä tulee ompelupöytä. Se on retro, sellasta tiikintapaista. Mun tekis mieli maalata se valkoiseksi, mutta nyt en kuitenkaan ehdi. Ja toisaalta, on se kiva noinkin. Siinä on vähän pintaviilu irtoillut, sieltä täältä näkyy vaaleeta puuta. Yritän värittää ne edes jotenkin ruskeiksi. Myöskin valkoiset pitsiverhot pitäs lyhentää, ja pestä koneellinen pyykkiä. Ja tiskata. Taitaa tulla yö vastaan. Toisaalta, eipä tässä oikein yöllä ole saanut nukutuksi joten samapa tuo mitä täällä puuhastelee, kunhan ei arvoisa naapuri häiriinny.

Napsin Nekusta "Katsokaa kuinka paljon olen kasvanut !" -kuvia mutta kameran patterit oli niin huonot että kuvat on yhtä velliä. Joten ei kuvia tällä kertaa.

Siirryn nyt siivoamaan ja huokailemaan tästä koneelta. Viikonloppu vie varmasti kaikki voimat, joten palailen tänne ensiviikon lopulla.

 "Se kovin pieni tila
 jonka minä tarvitsen
 on täällä katon alla
 peiton alla lähellä siipien havinaa

 Kukaan ei ole yksin... "

                 -CMX , Veden ääri