Ja näin ne päivät taas vilahtaa ihan huomaamatta.

Mää oon vähän kinkattanut, enimmäkseen ittelle. Mutta sitä kesti vain kaksi päivää, joskus voin kinkattaa viikkojakin. No en voi, mutta pidempään kuin kaksi päivää.

Kaikki alko siitä että mun diilerini (siis työ) soitti tiistaina että mun pitäs mennä jonnekin muualle keskiviikosta lähtien töihin ja joku muu tulee sinne missä mä oon. Siis mä olin nyt vaan apuna ja mun pitäs mennä keittään sellaseen paikkaan minne tarvitaan keittotaitonen. Ja koska mulla piti olla tää viikko siellä kivassa paikassa niin sanoin että no way, en vaihda. Pitäs kuulemma. En sitten kuitenkaan suostunut kun muutenkin viedään hiukan kuin pässiä narussa niin mietin ettei mun aina tarvi myöntyä. No, puhelu päätty vähän negatiivisissä viilareissa ja mä vähän sain huonoo tuulta siitä.

Keskiviikkona diileri soitti taas. Mua rupes ottaa kuuppaan jo siitä kun näin kuka soittaa. Ja mun aavistus oli oikee, pitäs mennä muutamaksi viikoksi sinne samaan paikkaan kuin viime syksynä olin jota inhosin sydämeni kyllyydestä. Sanoin heti että mähän oon sanonut että sen talon touhu riitti mulle. Joo hän muistaa mutta jos mä olisin muuttanut mieltäni. Mutta ilmeisesti en ole. En ollutkaan.

Mun kinkattaminen alkaa oleen asian suhteen sellasissa sfääreissä että oon miettinyt josko tää kiertäminen rupeis riittään mulle ja ettis jonkin oikeen työpaikan, että menis samaan paikkaan aina. En mä sillä, että diileri olis väärässä, kyllähän se saa tarjota ja ehdottaa mutta mulla on oikeus  vastaanottaa sitä työtä tai ei. Ja mukava ihminen se on, oikein mukava, ja asiathan tässä kinkatti eikä se nainen. Ja toisaalta, onhan tää vaihtelevaa ja töitä on paljon ja useimmat paikat on joko mukavia tai oikein mukavia, ja ainoo negatiivinen oli se syksyn pitkä tuuraus. Mutta silti, ois kiva tietää että minne sitä esim. maanantaina menee ( ei aavistustakaan)  ja kauanko siellä on. Tää alkaa oleen liian epäsäännöllisen säännöllistä.

Tai sitten musta on tullut vaan vanha ja mukavuudenhalunen.

Olen mä kinkattanut vähän senkin vuoksi että oon varmaan hiukan lenssussa ja nukkunut tosi huonosti. Tänään sitten oli hyvä päivä taas, töissä on ollut ihan mukavaa toki koko viikko mutta tää mun muu elämä on ollut sitä ain't so funny. Mutta tänään siis taas ihan jees.

Sellasta siis noin yleensä.

Ja sitten hauskoja asioita.

Yksi päivä bussissa mua vastapäätä istui tuiman näköinen goottipoika, ehkä 16 vee,  vahvassa meikissä ja mustissa vaatteissa. Ja sitten tietysti mää katoin sitä hiukan kun se oli persoonallisen näköinen ja se sitten tuijotti mua silleen vähän ilkeesti että mitäs siinä kyttäät. No sitten sen puhelin alkoi soimaan, ja siinä oli soittoäänenä Pelle Hermannin tunnari. Ja se otti sen puhelimen naama punasena ja vastas " Moi äiti !" Mua alko hirveesti tietysti hymyilyttään kun se musa alko kuuluun ja aloin kattoo ikkunasta ulos ja yritin pitää pokerinaaman vaikka nauratti ihan sairaasti. No, se puhelu loppu siinä ja se laitto sen luurin takasin taskuun. Pari minuuttia myöhemmin se Pelle Hermanni alko taas ja sillon mää tyrskähdin, en voinu mitään, musta se oli niin koomista ja ristiriitasta. Samaan aikaan oltiinkin jo Stokkan kohdalla ja mä jäin pois. Vilkaisin kuitenkin ikkunaan ja tää poika näytti mulle keskaria ja samalla hymyili levee virne naamallaan, olihan mun tietysti vilkutettava takasin. Voi vitsi sentään. En muista yhtä hauskaa tilannetta hetkeen. Mainio tapaus.OMG ja LOL :)

Stokkalla sitten, tai oikeestaan Akateemisessa. Kävin noutamassa uuden VK:n koska oon todennu että sen saa helpommin niin kuin tilaamalla. Mulle tuli se nyt neljä numeroa kotiin tilaamalla ja yksikään numero ei tullut ajallaan tai ilman painostusta. No anyway, se nainen siinä kassalla kysy että laitanko pussiin? Sanoin ettei tarvi, ja tungin sitä kassiini. Ai tulee heti käyttöön, se nainen sanoi iloisesti. Niettä onko siellä joku neuloja mahdollisesti töissä ? Anyway, se lehti ei ole vielä päässyt käyttöön mutta Ave Maria niitä valkoisia hää/pitsi unelmia...tahtoo tahtoo tahtoo...

Pi -shawl ( ilkee sanois että Pii-shawl :) ) taas on edennyt siihen että viimonen lisäyskerros on tehty ja nyt ohjeessa lukee että you may now continue to knit anywhere from 20 to 48 ridges ja mää aattelin että neulon niin kauan kuin tuota kerää riittää. Reunapitsi tulee sitten toisesta kerästä. En osaa sanoa minkä kokoinen tuosta tulee, näkee sitten kun pingottaa. Saan sen ehkä viikonloppuna valmiiksi.

Maanantaina postiin lähtee muutamia paketteja ja meinaan nyt viikonloppuna pakata ne. Ja sitten mulla on pyykkivuoroja varattuna ja Tildaroippeet on esillä ja tyrkyllä. Ja sitten mulla on pari tapaamista kavereiden kanssa ja mesettääkin pitäs. Pikkuveli tuo huomenna siihen ruuvariin pidemmän piikin ( naura vaan Sini :D LOL ) ja saan ne tuolitkin sitten valmiiksi.

Mää oon aina ollu valkosen ja sinisen ystävä kotijutuissa mutta nyt meille on hiipinyt valkosen kaveriksi vihreetä, esimerkiksi kaitaliina, torkkuhuopia ja eilen Indiskasta sellanen roikkuva systeemi :) missä on metallisia kukkasia ja vihreitä lasihelmiä. Sitten on vihreitä tuikkukippoja ja tosiaan tää mieltymys vihreisiin lankoihin...erikoista. Mä en koskaan ole ollut mikään vihreen suuri ystävä, mutta ehkä musta on tullut sellainen? Vihree on kyllä hyvä väri.

Kiva lukea noita mitä neulositte ja millä värillä, kaikki valinnut vähän eri. Aina neulois just vaikka vaan niitä vihreitä takkeja. Ja sitten kaverit vinoilis kun menis uudessa takissa et hei, päätit sitten neuloa jotain vihreetä :D Onneksi meidän ei kuitenkaan tartte oikeesti neuloa vain yhtä ja yhdellä värillä, vaan saa neuloa just mitä haluaa ja ihan millä haluaa. Ja mää tahtosin nyt tämän rievun valkosena. Nää Garnstudion ohjeet on jotenkin hankalalukusia ja sekavia, en tiedä miksi :( Oon monta tulostanut mutta virkannut vain sen Riittan vihreen huivin. Pitäs ehkä ottaa härkää sarvista.

Nooh, nyt mä kuitenkin otan vain Colaa, niistän nenäni ja toivottelen iloista viikonloppua!

            1416087.jpg