Voi olla että melko pienestä menee mutta ei voi kuin ihmetellä.

Hetki sitten istuin tuon ompelukseni ääressä. Ja koska mun ompelukone on aika kovaääninen, niin en tietysti kuule ihan kaikkea ommellessa. Yhtäkkiä näen silmäkulmasta liikettä ja käännän päätäni niin mies (avaimet kädessä) ja joku parikymppinen likanlätkä seisoo eteisessä. Äijä sanoo "Jaa ei tää olekaan tyhjä asunto" mihin minä sanon tasan sen mitä ajattelenkin että "No *vee* ei ole niin ! "  Äijä sanoo "Sori vaan" ja kun kysyin et soititko ovikelloo niin en. Tyttöraasu oli ihan hämillään ja eihän se tietysti hänen syynsä ole että joku näyttää hänelle asuntoa ja menee näin vikaan. Mutta ei voi kuin ihmetellä tuollaista, luulis nyt tietävän mikä asunto on tyhjänä ja mikä ei. Mua otti kaaliin (säikähdin ihan hirveesti kun yhtäkkiä kämpässä oli extraporukkaa) niin paljon, että en tiedä voinko olla potkasematta vähän kun menen äijän  auton ohitte. Tampereella sai asua ihan rauhassa ( tosin, siellä saa maata raatonakin puol vuosisataa niinku monessa muussakin kämpässä ) senkun veti  oven kiinni perässään, mutta ei täällä, ei tosiaankaan.

Mun piti kirjottaa enemmänkin mutta Mikko soitti just et tulevat kattoon tuota pesukonetta, niin mun on kerättävä ompelukseni kasaan ja keitettävä kahvit. Joten uusi yritys illemmalla. Mun oli vaan avauduttava tästä kämppään tunkeutumisesta, koska mua otti niin päähän. Sori vaan : )