Kahdeksan päivän työputki ohitse. Olen niiiiiin väsynyt että menen kohta nukkuun (kello on kohta puoli seitsemän). Viime viikolla tunteja kertyi likemmäs 90 poikkeuksellisesti, ja tuntuu etten ole ehtinyt mitään muuta kuin roikkumaan töissä tai nukkumaan kotona. Kisuparat ! Tänään nutuutin Reettaa enkä edes muista milloin viimeksi ehdin häntä paijaamaan, viime keskiviikkona??? Ei ne kissat nutuutuksen puutteesta kärsi vaan minä. Kun tulin töistä tein oikeaa ruokaa (iltapalat ovat olleet tyyliä mätitahnaa suoraa tuubista tai coca colaa...hmmm....), kävin suihkussa, puin lökärit ja kahdet villasukat  ja nyt vain olen. Huomenna meen suorittaan joululahjaostoksia ja ostaan kerän tai kaksi Puroa ja varmaan jotain muutakin. Vähän postiakin pitäisi lähettää. Katon jos ehtisin näpertään pipopostauksenkin, tai pannulappukavalkadin tänne...

Terhi kysyi tuosta muffinsista. Tein sen omasta päästäni, tai siis langasta, mohahahaa ;), eli

ensin virkataan muffinsin pohjan kokoinen ympyrä kiintein silmukoin spiraalina. Sitten kun on sopivan kokoinen pohja virkataan tosi kireästi muutama kerros jolloin pohja menee hiukan kupille ja virkkauksen suunta muuttuu alhaalta ylöspäin. Jatketaan virkkausta lisäten silloin tällöin, jotta kappale levenee. Vaihdetaan kuorrutuksen värinen lanka ja virkataan pari kerrosta ja aletaan kaventaan melko tiheästi, jotta kuorrutteesta tulee matala. Kun jäljellä pieni aukko täytetään vanulla ja virkataan umpeen.Pitsireunus virkataan simpukoin värinvaihtokerrokseen, simpukassa 3-5 pylvästä, välissä kiinteä silmukka.

Marja (nyppy) virkataan näin : virkataan neljä ketjusilmukkaa ja sitten kolme pitkää pylvästä ensimmäiseen silmukkaan = neljä pylvästä. Koukku irti ja ekan pylvään päältä läpi ja vapaa silmukka koukulle, vedetään läpi. Sitten koukku pylväsryhmän alareunasta läpi, lanka koukulle ja läpi, lanka molempien silmukoiden läpi ja kiristetään.

Lehti : kuusi ketjusilmukkaa, ensimmäiseen kiinteäsilmukka, 2. puolipylväs, 3.ja 4. pylväs, 5. puolipylväs, 6. kiinteäsilmukka. Päättele.

Jotain tuollaista.

Anonyymi noista ystäväjutuista oli kiinnostunut niin juuri töistä niitä uusia kavereita mä olen saanut. Mähän en harrasta talon ulkopuolella juuri mitään, sen kautta löytyisi ehkä kanssa. Nyt kuuntelen päivät pitkät Mikkelistä muuttaneen tytön murretta :) tai vaihtoehtoisesti pohjalaista. Tai molempia. Kukaan meistä ei ole hiljainen, joten voitte kuvitella sitä kalkatusta. Muitakin kiinnostavia ihmisiä porukasta löytyy, joihin haluan tutustua paremmin. Kivoja työvuoroja on ollut myös parikymppisen pojan kanssa, joka on älyttömän hauska stand up -tyylinen koomikko. Lämmittää mieltä kun Nasukirjassa on näiltä ihmisiltä kaveripyyntöjä, ja itsekin niitä nakuttelen aina kun löydän. Mutta jottei aivan siirappiseksi mene niin ei sitä kemiaa jokaisen kanssa ole. Itse en saa mitään kontaktia yhteen tyyppiin, tosin iät ja elämäntilanteet on niin eri ettei meillä varmaan olisi mitään puhuttavaakaan. Toisaalta pari vuotta sitten ystävystyin itseäni 28 vuotta vanhemman naisen kanssa työn kautta ja edelleenkin ollaan yhteyksissä sähköpostitse säännöllisesti.

Nasukirjan kautta olen ystävystynyt myös. En pidä nettiystäviä yhtään sen huonompina kuin liveystäviäkään. Meilaan ja mesetän viikottain Lontooseen, Pariisiin, Montrealiin ja Friedrichshafeniin. Eri kulttuureista, eri elämäntilanteista peräisin olevat kaverit ovat suunnaton rikkaus. Siinä oppii niin paljon. Itsestäänkin. Ettei kaikki olekaan ihan niin kuin itse ajattelee. Uusia näkökulmia. Ystäviä saa kun on avoin, kiinnostunut toisista ja katselee enemmän itsestään ulospäin kuin itseään kohti. Tämän bloginkin kautta olen saanut uusia tuttuja ja toivottavasti niitä kavereitakin.

Tästä ei nyt ollut oikein apua että miten ja mistä niitä ystäviä saa. Mutta silmät ja suu auki silloin kuin on kiinnostavia ihmisiä lähellä. Samaan pöytään istumaan kun on kahvipaussi. Opiston kursseille ja kerhoihin. Kiinnostavien asioiden foorumeihin laukomaan omia juttuja ja vaikka eri yhdistyksiin jäseneksi, aktiiviseksi sellaiseksi. Äiti-lapsi -kekkereihin. Tupperwarekutsuille, mihin vaan missä voi olla samanhenkisiä ihmisiä. On oma itsensä. Jotain sellasta. Ensin tutuksi, sitten kaveriksi ja ystäväksi.

Ja sitten ihan muuta.

Tulin lauantaina kotio joskus seiskan pintaan. Näppäränä tyttönä aloin vielä siivoileen ja jossain välissä purkasin pahvilaatikkoa leipäveitsen avulla. Veitti lipsahti, oho, peukalosta tuli verta ja käärin peukun talouspaperiin ja maarinteippiin, kun ei hajuakaan missä laastarit. Tuntia myöhemmin olin menossa suihkuun ja purin tuon pakettini ja katoin et oho, ompa se syvä vekki. Siinä hetken puntaroin että mitäs nyt ja koska asun melko lähellä ensiapu Acutaa  kävelin sinne. Siellä oli melko paljon ihmisiä jonossa ja mietin jäänkö jonottaan kun niin mitätön juttu mutta jäin sitten kuitenkin. Sain kolme tikkiä. Oisin saanut myös saikkua mutta koska kyseessä oli vasemman peukun päälliosa niin mietin että se ei haittaa töissä. Lääkäri sanoi että ota Buranaa koska peukku voi olla kipeä tikkaamisesta mutta ei se yhtään ole ollut.  Ainoastaan tikit kiristää niin etten saa sitä koukkuun. Oikeeseen olkavarteen sain jäykkäkouristuspiikin ja se on vaivannut enemmän. Nyt onkin ongelmana että kummassa kädessä roudaan messuilla ostoksia :) Pitää ehkä ottaa reppu. Olin ensiavusta takaisin pihalla alle tunnissa. Hoitajat ja lääkäri oli mukavia ja toimenpide sujui hyvin, nopeasti ja kivuttomasti. Kymmenen pistettä.

Viimeisimpien blogikierroksien lukemisen perusteella voin olettaa että messuilla Novitan osastolla saattaa olla hiljaista ;) Itse toivon jotain hurjaa Rosemohair alennusmyyntiä koska hippitakkini vaatii vielä monta kerää. Ja se peiton reunuskin on vielä virkkaamatta.

Ja nyt nukkumaan, tai ainakin peiton alle.