Pohjalliset ja Amerikan paketti


Olipa kerran Pieni Torakka.

Kukaan ei enää oikein muistanut kuinka se oli taloon päätynyt Taatan ja Mumman ruokakomeroon asumaan. Mutta siellä se kuitenkin asui. Vasemmalla takanurkassa, heti suolasäkin takana lattialistassa oli kolo sen pesään.Pesä oli oikein mukava. Pieni Torakka oli tuvan puolelta kerännyt pehmoisia hattaroita koloonsa ja pehmustanut niillä lattian paksusti, joten siinä oli mukava ja lämmin nukkua. Syksyisin Taatan ripustaessa makkarapötköjä ruokakomeron koukkuun Pieni Torakka tiesi sään kylmenevän kesästä ja olevan aika siirtyä nukkumaan uuninpankolle.

Pieni Torakka oli asunut talossa jo pitkään. Mumma oli kerran huomannut torakan päivää paistattelemassa ikkunalaudalla, ja antanut sen olla. Mahtuuhan sitä yksi torakka taloon, Mumma oli ajatellut. Taata sen sijaan oli torakan nähdessään suivaantunut ja huitaissut sitä luudalla ja Pienellä Torakalla kesti monta päivää ennen kuin uskalsi tulla pesästä uudelleen ulos. Taatan nähdessään se aina piiloutui peloissaan.

Pieni Torakka oli kovin yksinäinen koska se ei tuntenut muita torakoita. Pieni Torakka oli niitä kovasti etsinyt mutta koskaan ei vastaan tullut torakoita, muita tuttavuuksia kyllä kärpäsistä koppakuoriaisiin, muutaman lutikankin Pieni Torakka tunsi. Pieni Torakka oli varma, että jonain päivänä hän löytäisi torakkaystävän. Niinpä Taatan ollessa ulkona Pieni Torakka piti seuraa kehräävälle Mummalle pöydänkulmalla, nyökytellen vastaukseksi Mumman puheille välillä hypähtäen lattialle keräämään villapalleroita. Näin kummallakin meni aika sukkelasti eikä kumpikaan tuntenut oloonsa yksinäiseksi. Mumma viihtyi Pienen Torakan seurassa. Torakka kuunteli häntä pää kallellaan ja välillä hyppäsi rukin päälle temppuilemaan ja viihdyttämään Mumman selvittäessä lankoja. Mumma yritti lepytellä Taataa ja puolustella harmitonta torakkaa mutta Taata ei perustanut torakasta yhtään.


Eräänä päivänä, kun tuuli kävi kylmästi pohjoisesta, Taata tuli ulkoa tupaan. Pieni Torakka hypähti tuolinsorkan taakse piiloon katselemaan ja kuuntelemaan. Taata istui penkille ja totesi, että jalkoja palelee.

- Voi etkö sinä laittanut villasukkia jalkaan ? Mumma kysyi.

- Kyllä, mutta luulen että pohjalliset ovat kuluneet ohuiksi, taidan tarvita uudet, Taata sanoi ja veti pohjalliset uuninpankolle kuivumaan ja lämpenemään.

- Mistä minä sinulle uudet pohjalliset näin äkkiä saan, olen kehrännyt kaikki villat jo langoiksi ? Voi sentään, minun pitää tilata lisää villoja, sanoi Mumma.

- No tilaa pois, kyllä minä tarvitsen uudet pohjalliset ja talvi on vasta näin alussa, sanoi Taata.


Yöllä, kun talon väki oli jo nukkumassa Pieni Torakka tutki pohjallisia. Ne olivat villaa, mutta eivät sitä ihanaa pehmoista hattaraa vaan aivan kuin pesän lattia, tiivistä ja hieman kovaa. Ja Pieni Torakka päätti auttaa Taataa. Se meni pesään ja keri koko lattiamaton rullalle. Rulla mahtui juuri ja juuri kolosta ulos. Ruokakomeron lattialla Pieni Torakka levitti rullan auki. Uuninpankolle kivutessa Pientä Torakkaa alkoi jo hengästyttää mutta nopeasti se kipitti takaisin ruokakomeroon vetäen perässään pohjallisia. Pieni Torakka asetti pohjalliset huovalle ja nakersi reunoja pitkin samanmalliset kappaleet. Voi, aamuaurinko jo sarasti pellonreunassa kun Pieni Torakka oli valmis. Se kiipesi uudelleen uuninpankolle uusien pohjallisten kanssa ja jätti ne entisten tilalle. Lopulta aivan uupuneena se kellahti nukkumaan.


Pieni Torakka heräsi hiukan myöhemmin aamulla kahvin tuoksuun. Se venytteli ja oikoi jalkojaan, haukotteli. Taata tuli tupaan ja otti pohjalliset pankolta.

- Voi sinua ! Taata huusi.

- Mikä nyt ? kysyi Mumma ja kiirehti kamarista.

- Katsohan vain, olet salassa tehnyt minulle uudet pohjalliset ! Taata sanoi.

- Mutta en minä ole sinulle mitään tehnyt, Mumma puuskahti. Mistä sinä ne otit ?

- No tuolta pankolta, kuka nämä sitten on tehnyt? Taata ihmetteli.

- Taidanpas tietää, sanoi Mumma ilkikurisesti hymyillen, torakka on tainnut nakertaa ne sinulle!

- Vai torakka, mietti Taata ja raapi niskaansa.

Mumma kurkisti pankolle, ja nosti Pienen Torakan kämmenelleen.

- Tässähän tämä. Oletkos sinä tehnyt Taatalle uudet pohjalliset ? Mumma kysyi, ja Pieni Torakka nyökkäsi.

Taata raapi edelleen hieman nolona niskaansa ja mutisi että pitääkö tässä alkaa torakan kanssa keskustelemaan mutta Mumman mulkaisu sai Taatan  kumartumaan torakan puoleen.

- Kiitos, oikein sopivat ja lämpöiset pohjalliset, Taata sanoi torakalle ja torakka nyökkäsi varovasti takaisin.


Siitä aamusta lähtien Pieni Torakka kulki tuvassa pelotta vaikka Taata olikin sisällä. Se istui aamukahvilla sokerikupin reunalla ja välillä hypähti Taatan aamulehdelle ja nauroi pientä torakannaurua Taatan säikähtäessä ja sitten nauraessa omalle säikähdykselleen.Taata leppyi Pienen Torakan touhuja seuratessaan eikä yrittänyt enää ajaa sitä talosta ulos. Päinvastoin torakasta oli suorastaan hupia!


Eräänä päivänä Taata kävi postissa ja palasi sieltä laatikon kera.

- Nyt tulikin postia Amerikasta asti! Taata huusi ovelta, tässä lukee että Nyy Jork.

Mumma nosti laatikon tuvan pöydälle ja avasi sitä innoissaan. Pieni Torakka tutki paketin kymmeniä postimerkkejä.

- Voi kuinka ihania villoja! Huudahti Mumma ja nosteli pöydälle sateenkaarenvärisiä hattaroita. Pieni Torakka hyppelehti villoissa ja vanutti niitä pienissä jaloissaan. Mumma nosteli lisää villoja pöydälle ja yhtäkkiä löi kätensä yhteen,

- Voi ! Voi torakka, katsoppas tätä, Mumma sanoi ja nosti Pienen Torakan laatikon reunalle.

Ja Pieni Torakka katsoi ja Oi ! Oi siellä sinisen ja keltaisen hattaran välissä oranssin hattaran päällä nukkui torakka ! Pieni Torakka katsoi kysyvästi Mummaa joka nyökkäsi. Ja Pieni Torakka hypähti laatikkoon, ja varovasti herätti torakan. Torakka aukaisi silmänsä ja katsoi hämmästyneenä Pientä Torakkaa ja  Mummaa.

- Missä minä olen ? se kysyi torakankielellä.

- Sinä olet Mäkituvassa, Pieni Torakka kuiskasi.

- Mäkituvassa, onko se Bronxissa ? kysyi torakka.

- Sinä voisit näyttää uudelle ystävällesi pesäkolosi, Mumma sanoi Pienelle Torakalle.


Pieni Torakka hypähti laatikosta ja torakka seurasi perässä. Ja Pieni Torakka esitteli tuvan, pankon, ruokakomeron, suolasäkin ja pesän. Ja torakka, Jill nimeltään, seurasi ja tutki uteliaana.

Illalla valojen sammuttua Pieni Torakka ja Jill menivät nukkumaan. Pieni Torakka ei saanut unta ja se kääntelehti ja vääntelehti.

- Etkö sinä saa unta, Jill kysyi.

- En oikein, vastasi Pieni Torakka.

- Mitä sinä sitten mietit ?, Jill kysyi.

- Sitä minä vain, että missä on Ronksi ? Pieni Torakka sanoi.


Ja Jill alkoi kuplimaan torakannaurua.

Ja se nauru oli Pienen Torakan mielestä kaunein ääni maailmassa ikinä.


Sen pituinen se.

 

Opetuksia

 Älä suhtaudu ennakkoluuloisesti ja vähättelevästi torakoihin ;)

 Älä koskaan luovu haaveistasi !

Ystävyys yhdistää