Skypetin tuossa eilen yhden työkseen matkustelevan ja paljon harrastavan kaverini kanssa. Kun kysyn et mitäs oot puuhaillut niin sillä on aina paljon kerrottavaa matkoista ja pelireissuista yms. Kun se kysyy multa, niin sanon aina ettei mitään erikoista, samaa kuin aina ennenkin. Eilen se sano että hei, ei sulla voi olla aina samanlaista päivästä toiseen !

Mutta kun on. Aloin oikein miettimään sitä. Toki on paljon iloisia ilahduttavia kivoja asioita niinkuin kissojen touhut, kaverit, postin tuomat yllätykset, kotopuolessa käynti yms. Mutta mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Olis kiva jos vois sanoa että olin siellä ja siellä, mutta tällä hetkellä ei ole varaa matkustaa minnekään. Töissä on kyllä oikein mukavaa, mutta ei sielläkään mitään erityistä tapahdu. Kodin ulkopuolella en harrasta kuin uintia. Tasaista taaperrusta joka päivä. Viikot vain hurahtaa ja mietin että taas tämäkin meni ja ei tapahtunut mitään. Oikeastaan sama fiilis on ollu siitä lähtien kun täytin 22. Sen jälkeen ei ole paljon tapahtunut. Muutama matka, muutamia muuttoja ja hieman koulunpenkin kulutusta.

Nyt rupes siis ahdistaan että mitäs jos jatkossakaan ei tapahdu mitään. Jos seuraavat 11 vuotta kuluu samalla lailla. Kyllä mä tiedän että muutos lähtee omasta itsestään mutta musta tuntuu että mä olen jumissa. Mulla on kyllä suunnitelmia ja olen niiden eteen tehnytkin kaikenlaista ja selvittänyt asioita yms. mutta jos ei ne toimikaan, jos en pääsekään opiskeleen työn ohessa, jos en saakaan toisenlaista työtä jne. Enkä mä halua mitään muutosta siksi että mä voisin kertoa laveasti jos joku kysyy mitä mulle kuuluu, vaan siksi että oisin itse tyytyväisempi. Tää on nyt toinen kerta kun mulla on tämmönen fiilis, edelliskerran tuli mitta täyteen 2002 kun olin päiväkodilla töissä. Sillon irtisanoin itteni ja muutin Tampereelle kokkikouluun. Hetkeäkään en ole katunut. Nyt pitäis tehdä jotain vastaavaa. Joko jotain muuta kuin vain kokkausta Tampereella, tai sitten kokkausta, mutta ei Suomessa.

Muutenkin on ollut ketutusta ilmassa, mun pitää kirjastosta lainata jokin Nouse montusta -kirja että saisin aikaan paremman pössiksen ja alan ajatella vähän positiivisemmin, vaikka olenkin perusnegatiivinen. Jossain luki että värit piristää, joten ehkä mä sit rupeen pukeen muitakin värejä kuin mustaa ja harmaata päälleni. Ja kotona värikkäät verhot tai jotain.

Huomenna voi fiilis olla jo aivan eri, mutta nyt tää viikko on mennyt näissä merkeissä. Montunpohjalla ei kuitenkaan onneksi ole vettä :)

Oon neulonut sitä mekkoa. Yläosa varmaan valmistuu tänään ja sitten vain poimin vyötäröltä silmukat ja neulon kohti helmaa...Siinä pitää vähän miettiä et missä kohtaa ja kuinka usein lisää niitä silmukoita että se levenee tarpeeksi mutta ei kuitenkaan liikaa. Mietin et lisäänkö vain reunoissa, vai tasaisesti ympäriinsä... ja tuleeko palmikkojen väliin sileetä, aina oikeeta vai helmineuletta vai jotain muuta.

Ei näytä oikein lupaavalta vielä mutta mulla on hyvä pössis tämän suhteen, kyllä siitä vielä jotain tulee.

Ja niin tulee mustakin :)

Mukavaa loppuviikkoa, ulkona alkaa oleen kevät !