Red Bull. Se antaa ne siivet. Myös muut asiat antaa vauhtia. Yleensä mä istun työpäivän jälkeen nojatuoliin kutimen kanssa hetkeksi ennen kuin viittin tehdä mitään. Se hetki joskus kestää vartin, joskun puol 11 asti illalla. Ei tänään.

Oon ollu kotona noin tunnin. Olen pessyt pyykkiä pikaohjelmalla, ripustanut ne kuivuun ja laittanut toisen koneellisen pyöriin. Lämmitin työpaikkaetupaninin oikeessa uunissa et sain rapeen kuoren ja koitin syödessäni päättää et onks kreikkalainen panini hyvää vai ei. En tiedä vieläkään. Imuroin. Mikrotin kissoille seitiä ja hain vintistä kaksi laatikkoa romua. Petasin sängyn. Kirjotin kaksi meiliä. Sepesin Blogilistan läpi.

Mähän olen aina ollut eläinrakas, varsinkin koirista olen tykännyt. Meillä ei koskaan ole ollut kotona mitään lemmikkiä mutta kavereilla oli koiria. Niitä sai vanuttaa ja ulkoiluttaa mielin määrin. Lukioaikaisen poikakaverin kotona oli vaikka mitä elukoita, autoremontointi tiesi mulle laatuaikaa vasikkakarsinan liepeillä. Myöhemmin pyörin yhden pojan kanssa vaikka en niin välittänyt mutta sen suursnautseri oli aivan älyttömän kiva tapaus. Toissatalvena yksi yh-isä sai musta ikuisen ystävän tyttäriensä marsujen vuoksi. Naapureista tutustun niihin joilla on lemmikkejä (tai tuuba) ja puistossa vastaan kävelleet koirat tunnistan mutta niiden kävelyttäjistä en ole niinkään varma.

Lukeminen kannattaa aina. Myös kokiksi lukeminen. Mitä ammattitaidosta tai todistuksista jos siellä tutustuu kivoihin ihmisiin. Kivoihin ihmisiin jotka hankkii koiran. Ja sitten toisen. Kolmannen, neljännen... Sellaisten ihmisten kanssa kannattaa koirattoman ihmisen pysyä hyvissä väleissä, koska joskus saattaa onni potkaista, ja kysytään koiravahdiksi. Viime kesänä Lilli viihdytti mein perhettä pari päivää. Tänään Mika kysy ottaisinko koiran hoitoon hetkeksi ? Otan. Idan vai Sannin?  Kumman vaan, ihan sama. No Sanni sitten, otatko jo Juhannukseksi ? Otan. Torstaina vai perjantaina? Kuinka vaan, torstai käy ihan hyvin.

En tiedä voisiko olla parempi tuuri, juhannusheila ja personal trainer samassa paketissa :D

Nyt sitten pitää laittaa kämppä siistiksi että Sannin on mukava täällä kelliä ja ettei mein laatuaika mene ainakaan siivoamiseen. Ja muutenkin tässä tuli lisävirtaa vaikka poisjakaa, koira on tulossa yökylään. En tiedä innostuisinko kenestäkään ihmisvieraasta edes näin :D Saapi nähdä kuinka kissat suhtautuu, vähän jänskättää... Joku voi ihmetellä että mitä erikoista siinä on jos koira tulee hoitoon mutta on siinä, se on harvinaista herkkua koirattomalle koiraihmiselle.

Tuosta siivouksesta ja huonekalujärjestelystä vielä että pienenä mä tykkäsin leikkiä nukketalolla. Tai siis järjestelin ne huonekalut uudestaan ja uudestaan. En mä niillä nukeilla. Ja sitten piirtelin Nina kanssa päivät pitkät pohjapiirustuksia. Keksittiin itellemme miehet ja lapset ja eläimet ja sit piirrettiin miltä mein koti näyttäs. Aina oli uima-altaat, aina. Nina piirsi aina myös kylpyammeen, ja jalkapohjanmallisen kylppärinmaton. Mä en muista oliko mulla mitään pakko-olla juttua. Piano ehkä. Ja ruokapöytä jonka ympärillä oli tuolit koska meil kotona oli penkit. Ja kakskerroksien talo koska oma koti oli ykskerroksinen.

En tiedä onko noilla jutuilla jotain yhteyttä tähän huonekalujen pyöritykseen. Luin jostain jutun naisesta joka pyöritteli kanssa huonekalujaan kunnes lopulta sisusti Feng Shuin mukaan ja pyörittely loppu siihen. Mä en usko et mun pyörittelyyn ois muuta motivaatiota kuin vaihtelunhalu. Tuo Feng Shui on ihan mielenkiintonen filosofia mutta mä en kestäis mitään lorisevaa vai solisevaa vesielementtiä tai jaksais miettiä virtaako mun viherkasveista myönteinen chi. Lähempänä mun filosofiaa on se että varpu kädessä varmistetaan sängyn paikka. Tai ei siihen mitään varpuakaan tarvita, hyvä sängynpaikka on siinä mihin naapurin meteli kuuluu vähiten.

Sopivalla etäisyydellä telkkarista ja jääkaapista :)

Sanni kiitos, kyllä mäkin tykkään pehmeistä paketeista itte, ja kyllä varmaan lapsenakin. Me saatiin aina äidin mummulta kauniita tumppuja. Ja mummulta. En tiedä mitä mukulat nykyään ajattelee mutta kyllä varmaan lahjatumput on mukavat siinä vaiheessa kun pakkanen paukkuu. Ja toisaalta on sisarusten lapsilta tullut tilauksiakin neuleista, Iidalle neuloin Kisu Pikkukuu- paidan ja Joonaksen kuluneimmat piponreuhkat on mun neulomia. Kyllä se mieltä lämmittää :)

Nyt mä olen löpissyt tarpeeksi tälle päivälle. Huomenna varmaan huovutettu kassi -asiaa jos löydän sen pesukoneen kätköistä.