Kylläpä tökkii.

Töissä meni kaikki ihan putkeen ja oli vielä ihan mukava päiväkin.

Mutta sitten.

Kävin toimistolla ja menin Vapaa Valintaan. Kokosin kopallisen kamaa ja seisoin jonossa ehkä kymmenen minuuttia. Kun mua ennen oli enää kolme asiakasta, huomasin kassalla lapun että Visa Electron ei käy tällä hetkellä. Ja mulla ei ollut kuin 70 senttiä käteistä. Joten pienessä ketutuksessa pakitin ja purkasin koppani. Rupes keittään että miksi se lappu oli vasta kassalla. Eihän se kaupantädin vika ole että linja ei toimi tai että mulla ei ole kuin se kortti mutta silti ! Mä olen nähnyt monessa puljussa jo ovella lapun jos VE ei pelitä. Niin tuolla vasta kassalla. Mietin et voisin lähettää rakentavassa hengessä kritiikkiä ja toivoa sitä lappua jo ovelle. Tuskin olen ainoa kelle kävi noin.

Kävelin Anttilaan. Meinasin alakerran tomaatista ottaa käteistä. Siinä luki teksti että ei anna seteleitä, joku sisäinen virhe. Uhallakin kävelin silti yläkertaan lankahyllylle ( en ostanut itselle ) ja sitten kassalle. Ja heillä pelas linjat. Kiitos ja näkemiin.

Sitten piti päästä kotio. Katoin et busseihin 16 ja 18 oli melkeen vartti odotusta mut 20 lähtis heti kohta. Juoksin sinne, istuin mukavasti bussiin takaosaan. Sitten bussi ei lähtenytkään. Ja siellä etuosassa oli sinitakkista kuhinaa ja sitten joku pyysi meidät ulos odottaan toista bussia kun tää oli rikki. No ulos sitten vaan. Räkä nenässä katselin Hämppiä pitkin torin ohi kiitävää kuutta- ja kahdeksaatoista.

Mutta toinen bussi tuli melko pian. Kuskina oli virolaiselta kuulostava nainen joka ei suotta aikaillut. Talla pohjassa pysäkiltä pysäkille. Ovet kiinni asiakkaan selän takana niin pian kuin mahdollista. Mun kohdalla käytävän toisella puolella istu joku nuorimies. Kun kilautin stoppia ja nousin penkiltä se sano mulle naurussa suin että saa nahdä pysäyttääkö se vai joudutko hyppään vauhdissa.

Mutta kyllä se hetkeksi pysähty ja pääsin ulos, mutta ei odottanut tyttöä joka oli juoksemassa bussiin. Ilmeisesti viidelläkin sekunnilla on merkitystä. Tyttö jäi oven taakse seisomaan kun se nappas ne kiinni. Mua rupes suomeksi sanottuna veetuttaan ja mietin vakavasti et oisko palautteen paikka. Kyllä mä sen ymmärrän että olihan se bussi myöhässä joten ei voinut odotella mutta joku roti tuossakin, ja se kaahailu niin että matkustajat heilu penkeillä ei ole kyllä mistään kotosin. Kai sitä kuskia kyrsi se hajonnut bussi, pitää sekin ymmärtää.

Mutta silti.

Kotona kaikki oli onneksi ok, kissat terveenä ja kamat suunnilleen ehjinä ja matot paikoillaan. Tyhjäsin kassit ja laitoin pesukoneen päälle ja keitin teetä. Ovikello soi. Naapuri.

Morjes, kuulin et tulit kotio niin tulin näyttään mitä ostin.

Mikä se on?

Se on tuuba.

:D

Mutta enää 5 tuntia ja rapiat niin täällä aukastaan postipaketti ja mulla on uuni lämpenemässä leipomuksia varten ja kaapissa on kokista ja Keviksen vihje ei näyttänyt vaikeelta ja mulla on muutakin näperrettävää ja huomenna pääsee kotikotiin, niin iloksi tämä tästä vielä muuttuu!


Tuubassakin on mukavan matala ääni.

Iloista viikonloppua!