ole mutta aattelin silti jotain kirjottaa, koska olen aiemminkin kirjotellut vaikka ei mitään asiaa ole ollu silloinkaan. Samaan hengenvetoon että tulipa mielenkiintonen lause, koittakaa pysyä völjyssä...

Kämppää pukkaa, kämppää pukkaa...Puhelin on soinu tänään monesti. Huomenna on sen Bermudan Kolmion ( Koskari-Laukontori-Jokinen, I will lose all my money ) katselu ( tajusko tyyppi et huomenna on pyhäpäivä? ) ja perjantaina käyn ennen töihinmenoa kattoo kämppää joka on melkeen siellä missä asuin viimeksikin. Se on samankokoinen kuin Bermuda mutta 60 ekee halvempi. Ja siinä ei ole houkuttimena kuin Kotipizza :D Kävelee 15 minsaa keskustaan... Mä luulen et sorrun siihen. Tänään tarjottiin myös samalta alueelta kämppiä, ei pahat vuokrat niissäkään, mutta kaksi vuokratakuuta, tässä ja Bermudassa vaan yksi. Onhan sekin jo jotain mun rahapussissa, vaikka tietää et ne äyrit saa takasin sit kun muuttaa...Mutta mä tarvinkin ne äyrit nyt. 

Olin Miran kanssa höpöttämässä ja kävin pikkusen Shakiran kanssa ulkona, meni kyllä niinpäin että Shakira ulkoilutti mua. Oli hiukan surullisia uutisia :( Miran Luppa-kani oli ollut kuolleena kun Mira oli menny kotia, ei tiedä mikä sille oli tullu, alle vuoden ikänen, niin ei vanhuuteen.Ei ollu mitään johtojakaan pureksinut...Ehkä jokin sydäri tai jotain, ei voi tietää. Ja sitten samana päivänä Miran naapurin kissa oli jäänyt auton alle, Pikku Myy :( Ja sillä on pennut, onneksi kuitenkin niin isot että pärjää ilman mammaa. Voi ei, mua ottaa sydämestä...Mutta eihän tämmösille asioille mitään voi, jos sydäri tulee niin henki menee vaikka sylissään pitäisi. Ja ulkokissa on ulkokissa. Mutta surullista kuitenkin...

Ristiäismekkoa on nyt 11 kerrosta, että se on hidasta...Pitää muistaa lisäykset ja sitten kaaviokuvaa katottava ihan koko ajan. Mutta aika kiva siitä varmaan tulee...toivon. Annin verkkopaidan etukappale on valmis. Kuvaan huomenna jossain välissä...samoin MCI:tä kun en tänään ehtinyt taaskaan...mihin tämäkin päivä katos.

Mun pitäs alkaa pikkuhiljaa pakkaan kamoja kasaan taas. Toivottavasti kämpässä on edes hiukan enemmän kaappitilaa kuin tässä. Jos ei, niin mun on hankittava jokin kamaa imaseva lipasto tai kaappi, mielellään molemmat. Mua jännittää vähän. Tosi kiva muuttaa, siis itse muutto ei ole hääviä (Tomille ja Mikolle :D, siis teidän varaan mä olen taas jälleen kerran niinku aatellu...PLEASE???? ) mutta sit kun saa järjestellä ne kamat niin se on aika jees.

Miran kanssa pohdittiin kaikkia juttuja taas ja sanoin et aika erikoista, että kun kaikki asiat oli päin mäntyä  ja nyt ne alkaa oleen järjestyksessä, on töitä, asuntokin näkyy löytyvän, on herraseuraa...Niin silti on koko ajan sellanen huoli. Vähän niinku ei osaa "nauttia tilanteesta". Mira sen puki sanoiksi että "pelkää et vedetään matto jalkojen alta". Niin justiinsa. On vähän liian hyvää ollakseen totta. Vai onko se vaan omaa neuroottisuutta että aina pitää olla jokin "vaiva" mielessä, pitää niinku räkytä vastaan? Pitäskö mun lainata jokin näppärä kirja tästä aiheesta, Tohtori Philiä tai jotain, tunne itsesi tiedä tapasi :) Mutta tosi on näin, ehkä tässä nyt kuitenkin osaa jossain vaiheessa rentoutuakin...

Ja sitten kevyempään aiheeseen eli siihen että mä olen Prinsessaneuroosissani aatellu hankkia tiaran. Pienen ja matalan, mutta tiaran kuitenkin. Tosi kivoja pantoja oli Indiskassa mut ...tiara.Ei se niin kauheesti erottus täältä pörrön keskeltä, eihän ? :D 

Ja en tiiä missä sitä pitäisin. Paitsi päässäni tietysti :D

Älkää antako herneiden viedä unianne, öitä.