Kyljykseni :) alkaa oleen kunnossa. Raapimiselta olen ehtinyt neulomaan salaisuuksia ja aloittamaan harmaa-punaista Revontulihuivia. Laminariasta irronneet pyöröt näytti niin orvoilta että otin ne heti käyttöön ja mulla on punasta ja harmaata liukuvärjättyä vironvillaa ja ohje sopivasti tyrkyllä niin...

Laminaria ! Yksi perkuleen murheenkryyni. Yleensä mulle uppoo kaaliin nuo ruutukaaviot helposti mutta tämä alko loppuvaiheessa takkuamaan, silmukat ei sopineet ja jouduin soveltaan. Viimeset pari kerrosta vedin hatusta. Sitten päättelin langanpäät ja pingotin patjan alle, nukuin yön kuin fakiiri. Aamulla annoin vielä kuivua ja sitten irrotin nupparit. Reuna oli just samanlainen pyällinen kuin kuvan huivissa, eli tosi kiva. Mutta Pilvi -lanka, josta sen tein, ei halunnu pysyä muodossaan ja pyät alkoi katoon kuin silmissä. Joten samalla kuin kattelin Pepe silmälasikarhun pelastusta Perussa (ihana, haluan oman karhun! ) niin tein hapsut. Kyllä korpes se suora reuna niin paljon etten voinu katella :( Muutenkin tuo ohje oli strange ja tunsin itseni ihan torveloksi neulojaksi. Alun mallikerta meinaan minulla muodosti raitoja, toisella puolella huivia vaakaan ja toisella pystyyn. Kakkosmallikerrasta tykkään tosi paljon ja se ei takunnut, mutta nää loput. Anyway, rumakin ankanpoikanen ( koskaan ole ymmärtänyt mitä rumaa ankanpoikasissa on edes joutseneen verrattuna...? ) ansaitsee mahdollisuuden joten tässä hän on

Kuten näkyy niin kasaan vetää vaikka pingotettu on. Jotain hyvää kuitenkin niin huivista tuli tosi hyvän kokonen, leveys 160 ja korkeus 86. Ja kun sen laittaa harteilleen niin etukärjet :) kääntyy kivasti eteen. Ja väri on kevääseen hyvä, eikä kutita. Niin plussan puolella kuitenkin.

Ja sitten tää toinen poikanen. Liisa Pien neuloi syksyllä huivin ainaoikeella ja se näytti kivalta. Mietin et kokeilen sit neliönmallisena Rosemohairista. On tajuttoman vaikeeta neuloa siistiä ja tasaista ainaoikeeta, mullakin näkyy löystyneitä lankoja siinä kohtaa missä on killi ruopassu vauhtia, solmut jne... Ja sitten mua alko kyllästyttää niin neuloin lopun pitsiä. Ja tämmönen hänestä tuli

Yhden sivun pituus on 125, se on neliö vaikka hangessa otettu kuva ei siltä vaikuta. En tiiä tykkäänkö kauheesti mutta sopi iihan nätisti harmaan villakangastakin kanssa. Kiitos vaan Marjalle vielä kerran lanka-avusta  :)

Rakastan tomaattikeittoa ja sieniruokia, ja niiden lisäksi yksi suosikki on pyttipannu. Keitin perunoita ja porkkanoita ja paistoin sipulin kanssa. Nyt vielä paistan häränsilmän, suolaa, mustaapippuria, ketsuppi, sinappi, rasvatonta piimää lasiin, iso haarukka, Strömsö ja ääntä kohden :D

Mukavaa sunnuntaita!