Täällä taas. Kävelin ympäri Tampereen lankakaupat ja lankaa myyvät kaupat vain todetakseni että ei löydy ei ja on tilattava Tapiolta punasta Tennesseetä. Ja vähän valkosta. Ja tsekattava alelangat ihan vain varmuuden vuoksi.

Istuin kahvilan terassilla teemukini, pullan ja uuden DK:n kanssa. Siinä terassilla oli turkkilais- tai muu maahanmuuttajamiehitys, tai ainakin turkilta se kuulosti. Heitä riitti jopa mun pöytään. Ihmettelivät miksi luen neulontalehteä vaikka olen niin nuori :D Kun kysyin että neulotaanko Turkissa niin kuulemma vain vanhat mummot neuloo, jos hekään, enemmän punotaan mattoja. Tavallaan ymmärtäähän tuon, ei niin kuumassa lämpösiä neuleita tarvita.

Mulle, palmikkokammoiselle,  ei tuossa lehdessä niin paljon ollut, muutama ihan kiva juttu kuitenkin

Nää oli kivat, perinteiset mutta erilaiset. Palmikkokin menee koska ei näytä digestiivisysteemiltä :)

Aika ihku, valkosena tahtosin...

Tämä mutta ilman palmikkoja, kaulus on tosi kiva.

Harmaana, ihana. Tämä oli ensisilmäyksellä ihku

Tämä olis hyvä jämälankaprojekti. Ihanat noi helman pallurat <3

Tää myssy oli jossain mainoksessa, voisin kehitellä Mimille ja Annille jotain tämmöstä pukinkonttiin.

Tämäkin mainoksessa, jotenkin ihana.

Knitting in Tuscany -kirjaa mainostettiin, ja siinä oli pienessä kuvassa hääpuku. Sama näkyy netissä. Täällä sama isompana. Olisi kyllä upea sellainen. Mä aina aattelin ompeluttaa Vuoden kulun Minnalla häämekon harsopellavasta ja koristella sen pienillä valkosilla vintagenapeilla satiiniruusujen ja helmien sijaan mutta nyt en enää tiedäkään !!! Tosin Pilvi taasen tuossa juuri lupasi että ainakin viisi kertaa ehditään vielä meneen naimisiin ( emme keskenämme, mutta muuten :D ) joten ehkä mä voin sitten eka pitää sitä harsopellavaa ja sitten tuota toista. Ja vielä jää tilaa kolmelle muullekin ;)

Kirjan kannen huivihan oli taannoin lehdessä jo, tai ainakin samantapanen. Jossain vaiheessa pitää tuo kirja hankkia itelle.

Uudessa SK:ssa oli kans jotain kivaa, se valkonen neuletakki jossa oli lapsen ja aikusen koot. Ja hei, mä oon ollu aikaani edellä! Siinä oli se pyyhkeistä tehty kylppärin matto ja mä tein sellasen jo viime talvena just samoin. Mutta mulla on kapeammat suikaleet.

Äiti ja sisko kävi äidin tätin synttäreillä viikonloppuna. Olivat katelleet vanhoja kuvia ja lainanneet kopsittavaksi sellasia kuvia joita meillä ei ollu. Sisko latas niitä Nasukirjaan ja kopsin ne itelle talteen. Mää muistutan äitiä tosi paljon. Ei sitä nyt huomaa, mutta kuvista joissa äiti on ollu nuori. Minäkin olin päässy muutamaan kuvaan, tässä yksi

Kyllä, olin jo vauvana ruoka-aikaan hereillä. Mua sylkyttää äidinäidinäiti, Lempi. Ihana retrokuva, nuo verhot ja mun potkari, joka on vielä tallessa. Lempi oli -jos en väärin muista- yli satavuotias kuollessaan. Pitkä harmaa letti oli nutturalla niskassa. Kun käytiin isotädillä kylässä niin eka mentiin Lempin huoneeseen ja siellä käyttäydyttiin kunnolla. Me saatiin hältä aina jouluna sukat tai tumput ja se joulupäällysteinen suklaalevy, muistatteko, kun normi suklaalevyissä oli joulusin aina sellanen joulukääre? Lempi neulo tosi vanhaksi asti. Niitä tumppuja ja sukkia on vieläkin tallella.

Mietin tuossa juuri että onkohan taipumus käsitöiden tekemiseen perinnöllistä jollakin tapaa. Äidin äiti eli Bertta ainakin virkkas, meillä on kotona hänen äidilleni virkkaama nukenpeitto tallella. Bertta on menehtynyt keuhkotautiin kun mun äiti on ollu neljävuotias, joten en sen tarkemmin tiedä. Mun äitihän tykkää kovasti käsitöistä, samoin äidin kaksi siskoa. Yhdestä siskosta en tiedä, enkä enostakaan et tekeekö käsitöitä. Enkä äidin isästä. Mutta luulen että maalaistalossa on ainakin jonkinlaista pakollista nikkarointia ollu. Äidin äitipuoli oli kova virkkaamaan ja teki upeita kirjoneuletumppuja.

Iskän puolella on joku räätäli, olikohan se isän pappa ? Iskä tykkäs puu- ja metallitöistä, iskän yksi sisko ompeli ainakin sillon kun lapset oli pieniä, ja on niitä vaatteita tehnyt mullekin kun olin pieni. Mikäli oikein muistan niin isän äiti teki sillä neulalla tumppuja, neulakintaita vai mitä ne on? Isän toinen sisko on pitänyt maalaistaloa pystyssä joten ei ole varmaan ollut käsitöille aikaa, ja veljet taas niin ainakin Voitto-setä on kova remonttia tekemään. Pari muuta veljeä ei sitten niin kauheesti oikein mitään käsitöitä taida tehdäkään. Pappa rakensi käsitöinään maatilan kun tuli evakkona Karjalasta. Lienee siinä ollut käsitöitä yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi.

Meistä sisaruksista minä olen tehnyt käsitöitä nuorimmasta iästä, enimmäkseen langasta mutta myös kankaasta jonkinverran. Isosisko ei neulo tms. mutta askartelee varsinkin joulusin paljon, myyntiin asti. Sellasia tonttujuttuja ja hyasintteja kävyistä ( asiaan liittyen, olen neljä vuotta sitten pyytänyt kahta valkosta hyasinttiä noihin pieniin sinkkiämpäreihini, enkä ole saanut niitä vieläkään!! Joko tänä jouluna riittäs mullekin????? :D ) Pikkusisko taas on neulomisen suhteen myöhäisherännäinen ja neulonut nyt varmaan viitisen vuotta. En ainakaan muista että sitä ennen ois käsityöt kiinnostanut...Veljet taas niin menee enemmän puutöiden puolelle ( asiaan liittyen, joko NYT saan sen keinuhevosen pukilta ??? Vaikka ilman jalaksia, voihan se seistä nököttääkin lattialla...) ja tuota pakollista autoremonttia, talonrakennusta.

Ennen noita käsitöitä on varmaan tehty tavallaan pakon edessä, kun muuten sitä tavaraa ei ole ollut. Nykyäänhän ei ole pakko tehdä itse vaan voi ostaa kaupasta.

Miten teillä on käsitöiden laita perheessä ja suvussa/lähipiirissä ? Oletko saanut perinnöksi innoituksen tai joltain muulta läheiseltä, vai oletko ainoa ? Minkä alan taitajia teidän suvusta löytyy ? Entäs löytyykö perheen lapsista käsitöihin innostuneita, tai oletko tartuttanut muita lapsia/ aikuisia lähipiirissä ? Olisi mielenkiintoista lukea kommentteja tästä aiheesta :)